Unelmani on jonain kauniina päivänä osata kirjoittaa asioita niinkuin osaan niitä ilmaista tai löytää kultainen keskitie näiden kahden taidon välillä. Siinä ei tule auttamaan mikään muu kuin harjoitus. Niinkuin sanotaan ''Harjoitus tekee mestarin''
- Santeri

lauantai 28. syyskuuta 2013

Alkavaa ajatusten virtaa

Alkavaa ajatusten virtaa

Hei sinä! Juuri sinä, joka tänne nyt eksyit ja nyt sitten varmaankin mietit, että mitä ihmettä teen nyt täällä?
Noh kuuleppas pääset käytännössä matkalle pääni sisälle ja silleen, joten otappas oikein mukava asento ja aloitetaan!


Saaneen esitellä itseni(ja kauniin pärstäni kuvassa) ! Elikkä tosiaan olette eksyneet 16-vuotiaan pojan blogiin. Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta nimeltään Leppävirta, mutta nyt asustelen isossa kaupungissa...mikäs sen nimi nyt olikaan...AINIIN Helsinki ja voi pojat asuttuani täällä 7 vuotta niin voin sanoa, että vihaan tätä paikkaa koko sydämmestäni, koska olen kokenut täällä kaiken mitä voi kokea ja nyt haluaisin siirtyä kohti uusia haasteita, mutta minua rajoittaa vain raha ja koulu. Kerrottakoon vielä, että harrastan lenkkeilyä ja valokuvaaminenki luonnistuu jotenkin.

Opiskelen tällä hetkellä siis ensimmäistä vuotta Helsingin Medialukion seinien sisällä ja voivoi millaisen matkan olenkaan käynyt läpi koulujen osalta koko pienen elämäni ajan. Mikä hassuinta niin en ole missään koulussa ollet kolmea vuotta pidempään. Leppävirralla olin ala-asteella luokat 1-3, muutettuani Helsinkiin olin Mellunmäen ala-asteella kolme hassua vuotta, siitä siirryin yläasteelle jossa vietin taasen yllätys yllätys kolme vuotta ja nyt olen tässä pisteessä ja ajatuksena on vetää lukio kolmessa vuodessa, joten aikalailla tasasesti noi kouluvuodet on menny. Matkan varrella on kyllä kertynyt paljon kokemuksia ja paljon hyviä kavereita.


Tosiaan siis en harrasta mitään ihmeellistä, kunhan pidän vaan yleisesti kunnostani huolta käymällä lenkillä. Toisena ''harrastuksena'' voisin mainita valokuvaamisen, koska kamerakin pysyy mukavasti lapasessa:








Kuten kuvista myös varmasti huomaa luonto on erittäin lähellä sydäntä ja minä itse tuskin jaksan viettää päivääkään neljän seinän sisällä. Unelmiin on aina kuulunut se, että joku kaunis päivä minä vielä tienaan elantoni valokuvaamalla, mutta siihen on vielä matkaa.
Tässä tämä nyt taisi olla tältä kertaa. Kerron loput sitten myöhemmin ellette jo nyt tylsistyneet tähän mun höpötykseen, mutta toivon, että tästä tämä blogaaminenki lähtisi käyntiin. Nähkäämme sitten ensikerralla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti