Onko tuo kuu taivaalla kaukana vai lähellä?
Onko se meidän ulottuvilla?
Onko se sen arvoista?
Onko se kannattavaa?
Kun kohti kuuta kurottaa.
Ihmiset on ahneita, kun sen yrittää valloittaa.
Oi voisitpa sinä kuu karata
Eikä sinun tarvitse takaisin koskaan palata.
-Santeri
Heipähei ystävät. Äskeinen ainakin kovasti runolta näyttävä pätkä syntyi siitä kun katsoin kameran etsimen läpi kuuta ja se näytti siltä että olisi niin hemmetin lähellä.
Enpä tänne ole oikeen kerinnyt kirjottaa, koska eipä oikeen ole ollut kuviakaan mitä tänne laittaa eikä aihettakaan ole oikeen ollut. Mutta nyt lähinnä halusin tulla kertomaan että itselleni kuuluu hyvää ja koulussakin menee hyvin. Maanantaina tuli taas pitkästä aikaa siivottua hyvässä seurassa ja sekin oli yllättävän kivaa.
Runo ilmestyi tohon ihan vaa sen takia, koska saatiin koulussa tehtäväksi kirjoittaa runoja ja vaikka olen aina vihanut sitä enkä sen kauheemmin ole osannut niitä kirjoittaa nii nyt ne kuullema ainakin näyttää runoilta niin on noussut pieni innostus sitäkin asiaa kohti.
Tuossa kävin vähän rannalla kuvailemassa niin nyt saatte nauttia kuviasta!
Uuden bannerin kuva
Dramaattinen lehti II
Dramaattinen lehti III
No nyt kyllä ylempänä valehtelin aika rankasti sillä onhan minulla täällä muhinut jotain vanhojakin kuvia. Nauttikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti