Koska on lomaa ja minä en sen kauheemmin ole lomaihmisiä niin myöskään pitkään nukkuminen ei ole mun juttu. Tosiaan avasin silmäni tänään klo 08.17 ja 08.30 oli lenkkikamat päällä ja menossa juoksemaan. Koska juostessa ja vessassa tulee parhaat blogi-ideat ja niistä nyt yllätti tuo inspiraatio lenkillä, mutta ei mulla tietenkään ollu mitää mihin kirjottaa muistiin omia ideoita, joten nyt yritän sitten vetästä tämä ulkomuistista.
Tosiaan tässä vetelen viimeisiä päiviä lomasta tai ainaki siltä tuntuu, koska aika on mennyt kauhean hitaasti varmaankin sen takia, koska on ikävä kaikkia mahtavia ihmisiä jotka on jääny Helsinkiin loman ajaks ja muutenki itse kun viihdyn koulunpenkillä yllättävän hyvin niin kouluunki on ikävä, vaikka onhan täällä Kotkassa myös aivan mahtavaa ku saa pitkästä aikaa hyvää ruokaa ja paaaaaaaljon herkkuja, koska mummini on niitä ihmisiä, joka jaksaa aina leipoo ja kokata. Ja jos ei jaksa niin lopputulos on tässä:
Mutta siis toi oli totaalisesti väärä asia....ei mun ruuasta pitäny puhuu....Mies nyt ryhdistäydy *läppäsy naamalle* noniii jatketaan.
Juostessani siis mietin sellaista asiaa kuin välittäminen, ymmärtäminen ja ystävyys. Mitä noi asiat edes oikeasti on? Mitä on välittäminen? Onko se sitä, että esim. toinen ihminen on valmis uhrautumaan puolestasi jossain asiassa? Voiko sitä silloin sanoa jo välittämiseksi vai pitääkö sen olla jotain muutaki...?
Mitä on sitten taas ymmärtäminen? Onko se sitä et ihminen ymmärtää mitä sanot hänelle vai onko se jotain syvällisempää? Missä vaiheessa voi sanoa, että ihminen ei ymmärrä sinua?
Ja voiko aina ymmärtää toista vai voika jossain mennä raja, että enää ei ymmäretä?
Ja näin viimeisenä, mutta ei vähäisempänä mitä on oikeasti ystävyys? ja millon voi sanoa, että joku on sinulle nyt ystävä eikä enää vain kaveri tai tuttava? Onko se luottamus joka ratkaisee kaiken vai tarvitaanko siihen mukaan sitä välittämistä ja ymmärtämistä?
Elikkä noita asiota miten lenkillä ja en saanut itse mitään selkoa joten pää on nyt täynnä ajatuksia, mutta eiköhän ne ajallaan sieltä eri suuntiin lähde vaeltamaan ja selvitä omat tiensä eri puolille mun päätä joissa sitten itse saan enemmän selkoa niistä.
Parit kuvatkin olen saanut tässä otettua, mutta ei niitäkään ole mitenkään huimasti koska ole ollut aika laiska.
Ton veijarin kans lenkil on tullu käytyä. Parasta lenkkiseuraa ikinä
Ei mulla sitten muuta ollutkaan. Vähän oli sekava blogi, mutta ens kerralla ehkä sit jotain selvempää menoo! Nähkäämme seuraavassa plokissa
PS. Pitäkäähän oikein hassu loppuloma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti