Liikuntaa

Heissulivei kaikille

Koska en tiedä mitä on sosiaalinen elämä niin tai mikään muukan elämä näin niinkuin niin päätin ihanana sunnuntaina lähetä peinelle hassulle lenkille, koska olen niinkin ilkeä enkä koe isäpuolta isäkseni niin päätin jättää onnittelut sikseen ja painua pihalle. Matkalla tuli mietittyä monia asioita, mutta yksi nousi yli kaiken elikkä ittensä kunnossa pito. Minulle se ei ole ikinä ollut vaikeaa eli jos oon nähny et nyt vaikka alkaa maha törröttämään niin olen vain lopettanut liikasyömisen ja alkanut kuntoilla. Tässä siitä tavallaan todiste:

Elikkä tosiaan kuntoilu ei minulle ole ikinä ollut vaikeaa, koska urheilusta olen tykännyt niin sen kuin vaan lähti ulos kirmaamaan niin se oli siinä. Eli näin toimittiin pienenä, mutta sitten aloin kiinnittämään enemmän huomiota näin sanotusti kehonhallintaan eli siis siihen, että olisi voimaa, jaksamista ja tasapainoa ja niitä nyt tässä olen yrittänyt pitää yllä kesän jäljeltä, kun sillon oli enemmän aikaa tehdä näitä asioita. Koulun takia siis on jäänny liikunta vähemmälle, mutta sen ei pitäisi olla mikään tekosyy sille, että eikö voisi lähteä vaikka lenkille ja siksipä olen aina yrittänyt sinne päätyä jos ei oo mitään suurempaa kun läksyt, koska jos on kokeita tai esseitä tulossa niin niihin olen aikaa uhrannut(kuten vaikka nyt on ollu työn alla bilsan esseen suunnittelu ja sain vasta nyt revittyä itseni tälle huimalle lenkille)

Mutta tiedän, että aina ei se liikunta luonnistu niin helposti ja joidenkin pitää siihen paneutua enemmän. Monesti olen katsonut Suurinta Pudottajaa ja ihaillut heitä sillä heidän tahdonvoima on jotain niin hurjaa ja kaikkien pitäisi ottaa heistä esimerkkiä, sillä he ovat asettaneet  itselleen tavoitteen ja sitä kohti he taistelevat, kaikkineen hankaluuksineen, mutta silti onnistuvat siinä. Vaikka kuinka kaun siihen kuntoiluun menisi niin ei kannata luovuttaa.

Samalla mietin laihduttamista(en omalla kohalla vaan yleisesti), että miten se on kaikkein tehokkainta, koska se stereotypia on se, että nyt lopeta syömisen ja alan liikkumaan. EI, se ei mene niin... Monet ammattilaisetkin sanovat, että ruuan syönny lopettaminen ei hyödytä mitään ja pitkällä tähtäimellä se vaan huonontaa asioita. Eli siis pitää syödä niinkuin ennen, mutta korvata kaikki epäterveellinen terveellisellä(no shit Sherlock) ja syödä sitä ruokaa tiettyinä aikaväleinä. Mutta itsestäni tuntuu että nuo kaksi asiaa ruoka ja liikkuminen eivät laihduta ihmistä vaan siinä pitää olla vielä jotain muuta mukana, mutta en sitten kuitenkaan saanu päähäni, että mitä se muu on.

Myös yksi tärkeä asia on motivaatio. Sen avulla mielestäni laihtuminen nopeutuu, koska ilman motivaatiota tietenkin liikkuminenkin on sellaista pakkopullaa ja jos liikkuu pakkopullasta niin ei saa mitään tuloksia, koska siitä ei nauti. Mutta aina välillä sen löytäminen on vaikeaa tai sitä ei vaikkapa ole ollenkaan. Kannattaa siis etsiä motivaatio niin kaikki on paljon helpompaa. Ja motivaatiota ei ole se, että esim. haukkuu itseään läskiks. Se ei auta asiaa yhtää ja jossain vaiheessa se voi jopa masentaa ihmistä.

Mietin myös sitä, että ei kannata seurata lukuja kauheasti. Eli siis jotain kalori määriä ruuassa tai sitten painoa vaa´alla ainakaan niinkuin alkuu, koska nekin vaan masentaa. Tuloksia siis tulee jos on tullakseen. Siinä voi toisilla mennä pidempään kun toisilla.

Tässä pieni pätkä psykiatri Ben Furmanin teoriaa:

- Minulla on tällainen miniteoria, jota kutsun myös taikinateoriaksi. Leipää ei voi laittaa uuniin, ennen kuin se on leivottu, eikä ihminen muuttaa toimintaansa, ellei hän ole siihen valmistautunut, Furman huomauttaa.

Esimerkiksi, jos ihminen kertoo lopettavansa tupakanpolton, innon voi latistaa yhdellä kysymyksellä: miten aiot sen tehdä?

- Tällainen kysymys on niin sanottu killer question eli tappajakysymys. Ihminen menee ihan lukkoon ja alkaa pohdiskella, kuinka hankalaa lopettaminen todella on ja ehkäpä hän lopettaakin sitten vaikka ensi vuonna, Furman kuvailee.

Furmanin mielestä oikea vastaus on kehua päätöstä ja kysyä, miksi ihminen haluaa lopettaa tupakanpolton.

- Jos haluaa motivoida kunnolla, kannattaa oikein tingata, että onko siinä lopettamisessa nyt järkeä, kun eikös se ole aika mukaavakin touhua tuo tupakointi.

Ihminen alkaa vaistomaisesti puolustaa päätöstään ja löytää näin itselleenkin lisää syitä ja voimia lopettaa tupakanpoltto.

Furmanin mukaan ensimmäinen asia motivoinnissa on saada tavoite tuntumaan omalta.

Eipä minulla sitten muuta tällä kertaa. Onnea motivaation etsimiseen ja nyt vain perse ylös penkiltä tai sohvalta tai millä ikinä sitten istutkaan ja lähde lenkille. Kyllä juuri tähän aikaa jolloin tämä postaus tulee. Noei sentäänsä, mutta etsikään se motivaatio ja liikkukaa. Pitäkäähän homma aitona lukijat, minä tästä poistun syömään ruisleipää. Hyviä öitä ja näämme ensi blogissa