Unelmani on jonain kauniina päivänä osata kirjoittaa asioita niinkuin osaan niitä ilmaista tai löytää kultainen keskitie näiden kahden taidon välillä. Siinä ei tule auttamaan mikään muu kuin harjoitus. Niinkuin sanotaan ''Harjoitus tekee mestarin''
- Santeri

maanantai 11. marraskuuta 2013

Ikävä

Heihei ihmiset

Alright....ei enää ikinä 20km lenkkejä kylmilteen sillä on muuten jalat ja pohkeet ja kaikki mahollinen paskana. Heräsin aamulla varsin mukavissa merkeissä: ennen herätyskelloa ja näin, katoin siinä sitten kello sellasella asenteella, että kyl täs on aikaa viel vähän makoilla. Noh...makoilin siin hetken ja sit ku päätin nousta niin eka reaktio oli AI HELVETTTI . Jalat teki niin sanotusti kuolemaa ja voihan ku päivän mittaan oli tuskaa edes kävellä...ja kun oli koulussa tottunu käytävällä kävelyyn ja jalkojen liikuttamiseen niin kipu ei ollu niin paha, mutta kun oli istunu sen 75min luokassa niin sen jälkeen se oli taas helvettiä. Mutta näin iltaa kohden kaikki on mennyt parempaan suuntaan.



Nyt itse aiheeseen, jonka sain rakkaalta ystävältä Saaralta. Elikkä aiheeni on ikävä ja jonkun ikävöinti. Ikävä on varsin haikea tunnetila kun siitä ei oikeen pääse millonkaan eroon, vaikka lopettaisi yhden asian ikävöinnin niin sen paikkaa jonkun toisen asian tai ihmisen ikävöinti, vaikka me ei tiedosteta sitä aina niin se istuu meidän sisälle se tunne eikä siitä pääse eroon ei sitten millään. Kauheinta on kuitenki se jos joutuu päättämään kahden paikan väliltä, että missä olisi. Minulla tämä tarkoittaa mun mummin ja vaarin luona vaiko sitten ihan täällä Helsingissä kotona. Molemmissa on hyvät puolensa ja huonot puolensa siksi se päättäminen on niin vaikeaa. Itselläni suurin syy on kaverit joista en halua luopua eli jos mulla ei ois täällä niin mahtavia kavereita ja aivan ihanaa tyttöystävää niin en olisi täällä Helnsingissä vaan olisin Kotkassa tai isäni luona Leppävirralla.


Monesti on tullu mietittyy sitä, että voiko siitä sittenki päästä jollain tapaa eroo, niin aino tapa mikä on tullu mieleen niin on se, että sulloo kaikki tärkeät ihmiset ja asiat yhteen huoneeseen ja elää siellä. Ja toisinaan on sit taas tullu ajateltuu että se on ihan okei, että on ikävä jotain paikkaa tai ihmistä sillä sehän vain tarkoittaa sitä, että välittää.


Vaikka olisi tälläisessä tilanteessa, että pitäisi valita kahden paikan välillä tai vaikka kahden tai useamman ihmisen välillä niin sen päätöksen minkä ikinä tekeekään ni on oltava se oikea.



Eipä mulla muuta, joten heissulivei lukijat ja pitäkää homma aitona!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti