Päiväni alkaa sillä, että avaan silmäni ja tajuan että olen nukkunut paremmin kuin monena viime yönä. Jei ! Seuraava asia onkin sitten se, että tajuan olevani ulkona sateessa ja kovassa tuulessa melkeen rannalla kun asutaan niin tuulee aina...voihan juku rakastan Vuosaarta. Kavereiden kanssa eilen juttelimme kovasti, että millainen tämän päivän radio-ohjelma tulisi olemaan ja siinä aiheesta kun puhuttiin, niin kehoituksesta päätin ottaa tabin käteen ja heittää idea sinne. Noh kirjoitin sivun verran omaa asiaa ja olin siihen tyytyväinen joten laitoin tabin sivuun ja jatkoin omia hommia. Ja nyt aamulla mietin, että hei voisin jatkaa sitä nytten.....noh kappas keppanaa olin unohtanut tabini kotiin joten jouduin asiaa taas pohtimaan bussissa, mutta se ei minua haitannut. Radiossa sitten tosiaan puhuttiin hyvästä ja pahasta ihmisestä......sillä aikaa kun musiikki soi lähetyksessä niin me vaihdettiin hyvinkin syvällisiä ajatuksia ja kokemuksia.
Pois tullessani radiosta rupesin miettimään asiaa vielä uudestaan ja päätin siinä sitten, että kirjotan siitä blogi postauksen sillä en tännekkään ole kirjoittanu pitkäääääääääääääääääään aikaa. Joten hypätkää mukaan mun ajatusten virtaan, turvavyöt kiinni ja menoks!
Ajatuksena on tosiaan kirjoittaa hyvästä ja pahasta tai lähinnä oikeastaan kiusaamisesta, koska minulla siitä on kokemusta ja ne tässä nyt haluaisin jakaa.
Elikkä minua on siis kiusattu tokalla luokalla, onneksi se ei ikinä ole mennyt kovin fyysiseen kiusaamiseen vaikka sitä välillä toivoin, koska henkilökohtasesti sanat satuttaa enemmän kuin esim. lyönnit. Sanallisesti minua siis kiusattiin lähinnä sen takia, koska olin muuttanut juuri Suomeen, joten kieli ei ollut täysin hallussa(eikä se ole kyllä vieläkään) elikkä nimiteltiin hyvin paljonki esim. ryssäksi, vammaseks jne. Yritin sitä peitellä enkä kertonut siitä kenellekkään, mikä taisi olla kyllä virhe. Mutta sitä kun jatkui pitkään niin se vissiin alkoi näkymään mussa, koska äiti kysy, että mikä minulla oli? Noh siinä en enää viittinyt asiaa piilotella, joten kerroin ja rakas äiti hoitikin asian niin, että enää minua ei kiusattu. Monet olisivat varmasti sanoneet minua tässä vaiheessa vasikaksi tai joksikin muuksi, mutta minäpä en siitä välittäny, eikä kenenkään muunkaan pitäisi sitä peitellä vaan asiasta pitää kertoa heti jollekkin ku sitä alkaa esiintyä.
Tosiaan kiusaaminenhan loppui siihen ja sen jälkeen minua ei sen kummemmin kiusattu, mitä nyt huudeltiin vähä joka paikas jotain, mutta opin suodattamaan sen pois, koska tiesin sen totuuden, että mitä minusta huudeltii oli totta. Esim. se että minua sanottiin ryssäks niin opin senkin hyväksymään ja kumoamaan se sanomalle heille takaisin että "niin olenkin, mitä sitten?" Huutelijat aina siinä vaiheessa hiljenee ja itse pystyin poistumaan tilanteesta sellasella winwin fiiliksellä. Ja olen oppinut suodattamaan pois kaiken muunkin paskan ja olen aika neutraali huutelulle. Vaikka itse olen neutraali huutelulle niin se ei todellakaan tarkoita sitä, että kaikki muutkin olisivat. Olen tavannut ja tunnen tälläkin hetkellä ihmisiä ketä on kiusattu ja he ovat myöskin kertoneet, että olisivat mielummin ottaneet vaikka lyöntejä naamaan, kun sen, että heitä haukuttiin selän takana tai suoraan päin naamaa.
Lähdin myös siltä kantilta miettimään, että miksi edes ihmiset kiusaavat toisia...päädyin siihen, että taustalla on pakko olla jotain omia kokemuksia ja mielestäni kiusaaminen on kierre johon voi joutua eli joku kiusaa vaikkapa sinua, koska häntä kiusataan ja tunteakseen olonsa paremmaksi tämä henkilö kiusaa sinua, tästä seuraa se että sinä aloitat toisen ihmisen kiusaamisen parantaaksesi omaa oloa ja niin tämä kierre ja pyörre vaan jatkuu.....ja jatkuu......ja jatkuu. Joskus siitä pitää vain poistua, eikä aloittaa toisen ihmisen kiusaamista sen takia, koska sinua kiusataan, pitää uskaltaa pyytää apua, eikä siirtää sitä vihaa ja surua eteenpäin, koska loppujen lopuksi siitä ei hyödy kukaan. Sitten minua naurattaa nämä asiat joista ihmistä kiusataan.... "Vitun läski!" "Sä oot noin lauta, eeeei vittu XD" "Sul on finnejä naamas, vitun ruma paska" jnejne. Toi ei oo mun mielest mitään muuta kuin naurettavaa, huutelijan pitäisi aluksi varmistaa olevansa täydellinen jotta tollasta voi sanoa, sillä ei ihminen voi mitään noille asioille, koska ne johtuva geeneistä aika paljon.
Noinkin yksinkertaiset sanat ruma, läski, lauta jne. voivat jättää ihmiseen ikuisen arven, vaikka niistä piirteistä pääsisikin eroon niin minä-kuva voi olla niin vahingoittunut silloin, että näkee itsensä aina esim. läskinä.
Joten valitkaa oikeasti sananne hyvin tarkasti ennen kuin menette niitä sanomaan, koska kaikki ovat tasa-arvoisija ja ihmiset ovat myös erillaisia ja sitä ei pitäisi arvostella vaan sitä oikestaan pitäisi tavallaa ihailla, koska erillaisuus on vain hyvästä.
Tälläisiä ajatuksia minulla tällä kertaa. Voipi olla, että teksti on vähän sekavaa, koska en sitä etukäteen suunnitellut. Itselleni kuuluu toki hyvää, ei mitään ihmeellistä ole tapahtunut tässä parin viikon aikana(?) Olen vain lähinnä tehnyt kouluhommia...siksi en ole kerennyt kirjoittaa mitää sillä on ollut jumalaton kiire jaaa sen takia myös ei kuvia tule tähän, koska en tosiaan ole kerennyt käydä kuvaamassa mitään(ja sääkin on ollut niin huono, että senkään puolesta en olisi saanut mitään hienoja kuvia.)
Näin tällä kertaa, kiitos jos kyydissä pysyit koko matkan ajan etkä kyydistä pudonnut. Voitte ottaa turvavyöt nyt irti ja tuosta EXIT-kyltin nuolen näyttämästä suunnasta voipi poistua jatkamaan omia puuhia. Nähkäämme ensi blogissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti